Yhteiskuntavastuun merkitystä ei ole ymmärretty julkisella ruokalautasella

 

Ruokahankintojen yhteiskunnallinen merkitys ei ole kokonaan avautunut valtion ja kuntien strategioista päättäville tahoille, osoittaa tuore selvitys. Vain neljännes kuntien ja valtion organisaatioiden ruokapalveluista on kattostrategiassaan asettanut ruokapalvelulle strategisia tavoitteita tai elintarvikkeille laatulinjauksia.

Näin siitä huolimatta, että ruuan raaka-aine- ja tuotevalinnat vaikuttavat suoraan ihmisten ja alueen hyvinvointiin, työllisyyteen ja maaseudun elinvoimaisuuteen.

- Eikö elintarvikehankintojen kokonaismerkitystä todellakaan ymmärretä kaikkialla Suomessa?, miettii elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio, joka on Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma Sren puheenjohtaja.

Sre kysyi huhtikuussa 600 ruokapalvelupäälliköiltä vuonna 2009 tehdyistä julkisen sektorin elintarvikehankinnoista. Sähköiseen kyselyyn vastasi 230 valtion ja kunnan ruokapäättäjää. Noin 40 prosenttia toimijoista kuului hankintarenkaaseen tai teki yhteishankintoja muiden kanssa.

Raaka-aineista säästäminen näkyy lautasella

Julkiseen ruokapalveluun kuluu kunnan budjetista noin 2 - 4 prosenttia. Tästä prosenttiluvusta kaksi kolmasosaa menee henkilöstö-, hallinto-, käyttö - ja kiinteistökustannuksiin ja itse ruuan ostoon yksi kolmannes.

Sre:n pääsihteeri Marja Innasen mielestä elintarvikkeisiin käytettyjen määrärahojen ja henkilöstö- ja muiden kustannusten jako on selvästi epäsuhtainen.

- Usein säästetään raaka-aineista, ja tämä näkyy suoraan lasten tai vanhusten lautasella, Innanen sanoo.

Alkuperä tai hiilijalanjälki harvoin laatukriteerinä

Kyselyyn vastanneet käyttivät ruokaostojen kilpailutuksessa laatukriteereinä yleisimmin tuotteiden suola- ja rasvaprosenttia sekä pakkauskokoa. Muita laatukriteerejä käytettiin vaihtelevasti.

Puolet päälliköistä kertoi käyttävänsä alkuperää laatukriteerinä soveltuvilta osin. Kuitenkin vain 17 prosenttia vastaajista edellytti tarjouspyynnössä, että kaikkien raaka-aineiden alkuperämaa ja elintarvikkeiden valmistusmaa on kirjattu tarjoukseen.

Hiilijalanjälkeä tai muuta ympäristöön liittyvää mittaria kertoo käyttävänsä kriteerinä vain 14 prosenttia vastaajista.

Kotimaisten marjojen, kasvisten ja kalan osuus pieni

Kyselyn mukaan valtio käyttää julkisista sektoreista eniten kotimaisia raaka-aineita: 80 prosenttia ostoista. Sairaanhoitopiireissä vastaava luku on 67 prosenttia, kunnissa 66 prosenttia ja ammatillisissa oppilaitoksissa, korkeakouluissa ja yliopistoissa 58 prosenttia.

Kyselyyn vastanneet arvioivat, että kokonaisuutena suomalaista alkuperää olevien elintarvikkeiden osuus ostoskorista on 66 prosenttia. Esimerkiksi peruna, maito ja hapanmaitotuotteet, kananmunat, leipä ja sianliha ostetaan useimmiten kotimaisena.

Kyselyn tuloksissa Innasen huomiota herätti pieni kotimaisuusaste sellaisissa tuoteryhmissä kuin marjat, vihannekset ja kalat. Marjoista 58 prosenttia tuli Suomesta, hilloista 60, tuoreista kasviksista 63, pakastekasviksista 44, tuoreesta kalasta 73 ja pakastekalasta vain 34 prosenttia.

Sesonkeja kunnioittaa vain kolmasosa

Liha ja siipikarjan lihan ostaa kyselyn mukaan suurimmalta osin kypsänä yli 60 prosenttia vastaajista. Noin kolmannes vastaajista ostaa salaattiraaka-aineet osin valmiiksi leikattuina, ja vain kolmasosa vastaajista suunnittelee salaattivalikoiman kauden kasviksista.

Husu-Kallio muistuttaakin, että ruokasesongit tulisi pitää mielessä hankintoja tehtäessä.

- Vuodenajat ovat Suomen suuri rikkaus, jolla myös markkinoimme itseämme ulkomaalaisille. Miten ihmeessä sesongit eivät sitten näy lautasillamme? Myös lähiruoka ja luomu nivoutuvat luontevasti eri vuodenaikojen tarjontaan, Husu-Kallio toteaa.

Prosentilla rahasta kaksi prosenttia luomuruokaa

Kyselyn perusteella julkiset organisaatiot tarjoavat hyvin vähän luomuruokaa. Niin kunnat kuin valtiokin käyttävät tällä hetkellä luomua yhtä niukasti: vain kaksi prosenttia hankinnoista. Pienet ja keskisuuret kunnat käyttävät luomua enemmän kuin suuret.

Selvitys ei tukenut luomuruuan imagoa kalliina raaka-aineena, sillä rahaa luomuun satsattiin laskennallisesti vain prosentti ruokien kokonaislaskusta, keskimäärin 11 400 euroa vuodessa. Hintaa selittää hankittujen raaka-aineiden suhteellinen edullisuus, sillä luomuna ostetaan eniten kananmunia, joista luomua oli 3,2 prosenttia, tuorekasviksia 1,6 prosenttia, mausteita 1,3 ja tuoretta leipää 1,2 prosenttia.

Valtioneuvosto teki vuonna 2009 Kestävät julkiset valinnat -periaatepäätöksen, joka velvoittaa valtion keittiöitä luomun, kasvisten ja sesonkituotteiden tarjoamiseen. Kunnille päätös on suositus. (Ruokatieto)

Lisätietoja:
Sre: Julkisilla ruokapalveluilla harvoin strategisia tavoitteita

 

6.8.2010